Olin 16-vuotias, kun menetin isäni. Siihen saakka koetut vuodet isän päihderiippuvuuksien kanssa tuntuivat mitättömiltä vaikeuksilta verrattuna...
Muutama viikko käydä sairaalassa, tietää, että tulevaisuutta ei ole, rakkaalla alkoholin aiheuttama muistisairaus ja kunto heikentyi koko ajan.
Isäni oli hyvä vanhempi, kun olin lapsi. Tai en ainakaan muista muuta ja olen onnellinen siitä.
Viimeiset vuodet kanssasi oli yhtä vuoristorataa. Paljon pelkoa, vihaa, rakkautta, välittämistä.
Menetin minulle tärkeimmän ihmisen. Mutta silti, olen aina pikkusiskosi ja sinä minun isoveljeni.
Rakas äiti, en muista sinua ilman alkoholismia. Aloit juomaan kun minä olin vielä pieni. Siihen vaikutti moni tekijä, enkä syytä sinua siitä.
