Rakas äiti, en muista sinua ilman alkoholismia. Aloit juomaan kun minä olin vielä pieni. Siihen vaikutti moni tekijä, enkä syytä sinua siitä. Pyysit monta kertaa anteeksi, mutta et koskaan luvannut lopettaa. Siitä olen kiitollinen, ettet yleensä tehnyt turhia lupauksia.
Montakohan kertaa olen toistanut fraasin ”minun äiti on alkoholisti”?
Me ei käytännössä tunnettu toisiamme, mutta viime kesänä soitin sinulle ja kerroin, että ymmärrän sinua. Kävimme läpi yhdessä asiat, jotka minua mietityttivät. Molemmat olimme yhtä hämmentyneitä.
Tiesin aina, jo pienestä asti, että tulet kuolemaan alkoholismiin. Ja niin siinä viime syksynä kävi. Lähdit alle 50-vuotiaana äkillisesti, kuolinsyynä alkoholismi. Ikävä on kova, vaikka ei usein nähtykään. Laitoit kuitenkin joka kuukausi viestiä tai soitit.
Olen pärjännyt hyvin. Lohdullisinta on se, että saatiin asiat puhuttua kesällä läpi. Tuon haudallesi usein kynttilän, useammin kuin mitä nähtiin kun olit vielä elossa. Olisi pitänyt nähdä useammin, mutta sitä ei voi enää muuttaa.