”Saako alkoholistin kuolema sattua? Voiko ihmisille sanoa, että läheinen kuoli päihteisiin? Vai onko turvallisempaa vaieta ja haudata kipu sisimpään?
Isoveljeni kuoli alkoholismiin 33-vuotiaana. Takana oli rajua alkoholin käyttöä ja useita päihde- ja sairaalahoitojaksoja. Kun löysimme veljeni kuolleena tammikuussa 2004, en kyennyt enää itkemään. Vasta myöhemmin ymmärsin, että lakkasin tuntemasta, koska tunsin liikaa.
Läheisen päihdekuolemasta on vaikea päästää irti. Siihen liittyy paljon tunteita, joita ei pitäisi tuntea – surua, vihaa, raivoa, syyllisyyttä ja myös helpotusta. Läheisen päihdekuolemasta on vaikea puhua. Siihen liittyy häpeää ja pelkoa siitä, että menetys mitätöidään.
Huomasin marraskuussa 2017 A-klinikkasäätiön Facebookissa muistotapahtuman huumeisiin kuolleiden läheisille. Se sai minut liikkeelle. Ehdotin, voisimmeko yhdessä tehdä näkyväksi kokemuksia, joita päihteisiin kuolleiden läheisillä on.
Miksi #vaiettumenetys? Koska meitä on monia. Ja koska vaiettu menetys on liian raskas taakka kantaa. Lämmin kiitos päihdejärjestöille ideaan tarttumisesta.
Loista kirkkaana taivaalla, isoveljeni!”
Minna Salonen
Voit lähettää palautetta tai kysymyksiä sivustosta osoitteeseen info@vaiettumenetys.fi
Mitä tarkoittaa päihteiden vuoksi kuollut?
Päihteiden vuoksi kuollut voi olla ihminen, joka on käyttänyt haitallisesti päihteitä ja kuollut. Sen tarkempaa määritelmää ei tarvita. Kuolemansyytutkimuksen näkökulmasta alkoholi- tai huumeperäinen kuolema määritellään tietyin kriteerein, mutta sivustolla tähden sytyttävä kävijä on kokenut päihde-erityisen menetyksen, oli virallinen kuolemansyy mikä hyvänsä.
Pelkästään kuolemansyytilastoja tarkastellen alkoholiin ja huumeisiin kuolee vuosittain noin 1900 suomalaista. Kun mukaan lasketaan vielä haitallisesti päihteitä käyttäneet, joiden kuolema ei tilastollisesti lukeudu päihdekuolemansyihin, päihde-erityisen menetyksen voidaan arvioida koskettavan useita tuhansia läheisiä ihmisiä vuositasolla. Täällä sytytettävät tähdet eivät välttämättä kuvasta päihteisiin kuolleiden määrää, vaan jäljelle jäävien surevien ja päihde-erityisten menetyskokemusten määrää. Menetyksestäsi voi olla kulunut aikaa jo vuosia tai vuosikymmeniä, sillä ei ole merkitystä. Jokainen tähti on yhtä merkityksellinen sen sytyttäjälle.
Päihteiden käyttöön liittyvä kuolema ja läheisen tunteet
Tieto läheisen menehtymisestä on aina järkytys. Alkujärkytyksen jälkeen tilalle tulee muita tunteita. Kun menehtymisen taustalla on päihteidenkäyttö, tunteiden myllerrys voi olla hämmentävä. Kuitenkin on hyvä muistaa, että vääriä tunteita ei ole.
Vaikeista tunteista selviää paremmin, kun ne uskaltaa kohdata, ei tunteet torjumalla tai kieltämällä. Jo tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen helpottaa niiden käsittelyä.
Epäusko ja järkytys
Tämä on kuin pahaa unta, josta haluan herätä.
Tieto läheisen kuolemasta johtaa aina ensi vaiheessa epäuskon ja järkytyksen tunteisiin, oli kuoleman syy mikä hyvänsä. Läheisen menehtymistä päihteidenkäytön seurauksena on ehkä osattu pelätä jo jonkin aikaa. Silti kuolema tulee aina yllätyksenä. Vaikka kuolema on voinut käydä mielessä, siihen ei voi kuitenkaan varautua etukäteen.
Suru
Kaipaan häntä niin.
Suru on normaali ja kokonaisvaltainen reaktio menetykseen. Menetys on tapahtunut eikä siihen ole voinut vaikuttaa. Suru on osa elämää siinä kuin ilokin. Jokainen elää ja kokee surun omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Sitä ei voi kiirehtiä. Suru tulisi elää läpi: menetys tulisi kohdata, kuolema hyväksyä ja sopeutua uuteen tilanteeseen. On hyvä ymmärtää, että surematta jäänyt suru voi johtaa masennukseen, fyysiseen sairauteen tai nousta pintaan myöhemmin.
Häpeä
En voi puhua tästä kenellekään.
Häpeän tunne on hyvä oppia erottamaan syyllisyyden tunteesta. Häpeän tunne kertoo, että tunnen itseni huonoksi, riittämättömäksi ja arvottomaksi. Syyllisyyttä koetaan omien tekojen, sanojen, ajatusten tai niiden puutteen vuoksi.
Häpeä saa aikaan halun työntää pään pensaaseen. Suomessa häpeän tunteen herättämistä on käytetty perinteisesti lasten kasvatuksessa. Häpeää voi tuntea jo siksi, että se on iskostettu itseen lapsena. Päihderiippuvuudesta kärsivien ihmisten elämässä häpeä on läsnä korostuneena. Häpeällä on taipumus ”tarttua” myös heidän läheisiinsä ja päihdetyötä tekeviin. Häpeän vuoksi läheisen päihdeongelmia on saatettu piilotella ja salailla. Jos kuolinsyy liittyy päihteidenkäyttöön, siitä voi tuntua vaikealta tai jopa mahdottomalta kertoa.
Kuitenkin on hyvä muistaa, että ihminen on arvokas riippumatta siitä, käyttääkö hän tai hänen läheisensä päihteitä. Jokaisen elämä on muistamisen arvoinen.
Jos häpeän tunnetta ei tiedosta eikä pääse purkamaan, se voi kääntyä raivon tunteeksi itseä ja toisia kohtaan.
Keinot häpeän tunteen vähentämiseksi liittyvät ajatusten ja kokemusten jakamiseen ja niistä puhumiseen. Erityisen hyvin toimivat vertaistukiryhmät, joissa samantapaisia asioita kokeneita ihmisiä kokoontuu yhteen. Rohkeus puhua päihteiden aiheuttamasta kuolemasta avoimesti häpeän tunteesta huolimatta auttaa toisia samassa tilanteessa olevia. Häpeän tunteen käsittely esimerkiksi sururyhmässä voi auttaa.
Syyllisyys
Mitä olisin voinut tehdä toisin?
Syyllisyyden tunteessa on kyse siitä, että olen mielestäni toiminut tai asettanut sanani tai väärin tai taitamattomasti. Läheisensä päihteisiin menettäneiden sururyhmissä ja muissa päihteitä käyttävien läheisten ryhmissä syyllisyys on paljon käsitelty teema: mitä voisin tai olisin voinut tehdä toisin? Teinkö riittävästi? Teinkö puolesta ja liikaa? Vaikka yritin kaikkeni, silti kuolema tuli. Olisiko pitänyt yrittää vielä enemmän? Kysymyksiä on loputtomasti.
Läheiset ihmissuhteet ovat aina alttiina erilaisille konflikteille ja ristiriidoille. Missä hyvänsä ihmissuhteessa tulee joskus myös loukattua ja sanottua ja tehtyä pahasti. Ajattelemattomat sanat ja teot jäävät helposti elämään lisäten syyllisyyttä.
Syyllisyyden purkaminen ja syyllisyydestä vapautuminen on tärkeä työskentelykohde. On hyvä jonkun kanssa tai ryhmässä oivaltaa, että teki senhetkisen ymmärryksen varassa kaiken sen minkä kykeni. Jos jossain asiassa kokee, että olisi voinut toimia toisin, voi pyytää mielessään anteeksi ja antaa itselleen anteeksi. Myös päihteidenkäyttäjällä on sairaudesta huolimatta oma vastuunsa, jota häneltä ei voi ottaa pois.
Jos syyllisyyden tunnetta ei kuule eikä saa tilaisuutta käsitellä, se voi purkautua raivona, puolustautuvana käyttäytymisenä tai johtaa masennukseen.
Hyvä keino purkaa syyllisyyttä on itsemyötätunnon harjoitteleminen. Itsemyötätunto on lämminhenkistä ja armollista suhtautumista itseen ja huolenpidon antamista itselle. Itsemyötätunnon vastakohta on itsensä soimaaminen ja arvosteleminen.
Helpotus
Nyt se on loppu. Olemme kaikki päässeet rauhaan.
Läheisen kuolema päihteisiin saattaa tuoda ristiriitaisesti myös helpotuksen tunteen. Ehkä vuosia jatkunut elämä stressialueella loppuu. On helpottavaa tietää, että läheisen kärsimykset ovat päättyneet. Esimerkiksi itse voi tuntea mielessään helpotusta, mutta sitä ei halua kuulla muilta. Jos joku toinen sanoittaa helpotuksen tunteen, menetyksen suru voi jäädä näkymättömäksi ja tehdä surun jotenkin arvottomaksi.
Kiukku, viha
Miksi teit minulle näin? Miksi jätit minut?
Viha on tunne muiden joukossa, ja myös sillä on sanoma. Viha on vahva tunne, jota voi olla vaikea lähestyä. Myös viha on normaali reaktio menetykseen: menetys on tapahtunut eikä minulta ole kysytty. En ole voinut vaikuttaa siihen.
Toisinaan suru ja viha sekoittuvat. Vaikka pitäisi surra, mieleen nouseekin viha. Viha etsii kohdetta. Mistä vihan tunteeni nousee? Häpeästä? Syyllisyydestä? Haavoittuvuuden tunteesta, siitä, että pysyväksi luulemani on muuttunut?
Kiukun takana voi olla tunne epäoikeudenmukaisuudesta. Vaikka yritin kaikkeni, asiat eivät menneet oikein eikä kohtuus toteutunut. Ajattelin, että lapsen ei tule kuolla ennen vanhempiaan? Meidän piti elää yhdessä vanhuuden päivät? Miksi juuri meille kävi näin? Se mihin on tottunut, on järkkynyt.
Läheisen kuolemaan liittyy aina myös hylätyksi tulemisen tunne. Menehtyneeltä saattaa kysyä mielessään, miksi teit tämän minulle. Alkaa käydä mielessään läpi mahdollisuuksia, mitä elämä olisi voinut antaa, jos läheinen olisi jäänyt jatkamaan elämäänsä.
Yksinäisyyden tunne
Kukaan ei voi ymmärtää minua.
Suru ja tunteet, joita ei pysty ilmaisemaan, voivat johtaa yksinäisyyteen lukittumiseen ja masennukseen vaipumiseen.
Kun läheinen kuolee päihteisiin, etäisyyttä saattavat ottaa oman perheen ja suvunkin ihmiset. Työn voi kokea levoksi surusta ja lääkkeeksi suruun, mutta miten olla työkavereiden kanssa, jos tuntuu, että he säikähtävät, kun tulee paikalle.
On myös yksinäisyyden tunnetta, joka liittyy ihmissuhteisiin ja siihen, miten osaamme olla toisillemme läsnä, kun suru on osa toisen elämää. Mutta on myös perimmäistä yksinäisyyden kokemusta, jota toiset eivät tavoita, yksinäisyyttä, jonka kanssa on jotenkin selviydyttävä. Siinä yksinäisyydessä nousee usein kysymyksiä elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä ja läheisen kohtalosta kuoleman jälkeen.
Asiantuntijoina ovat olleet diakoniatyöntekijä ja työnohjaaja Virpi Liirus-Mäkelä Helsingin seurakuntayhtymästä ja psykologi Minna Ylönen Espoon A-klinikalta ja nuorisoasemalta.