Ihmisisä kävelemässä Aleksanterinkadulla auringonlaskun aikaan.

Kulkuriveljeni Jani

En tuominnut koskaan. Lupasin, etten mene koskaan pois. En mennytkään. Jani meni ja minulle jäi vain muistot ja ikuinen ikävä.
Jaa

Se ei kestänyt loppujen lopuksi niin kovin kauaa, muutamia vuosia. Elämä oli Rock’n’Roll, piti vetää eniten, koviten ja nopeiten – kaikki. Musa, kama, koko elämä. Nopea nousu ja pitkät laskut. Näin sen vierestä, pidin kädestä. Se herkkyys, joka isoksi osaksi jäi piiloon muilta, kuitenkin käytännössä tuli esiin tietynlaisia epätoivoisina tekoina. Näin ja kuulin häpeän, vaikka sanoilla yritti kertoa muuta. En tuominnut koskaan. Lupasin, etten mene koskaan pois. En mennytkään. Jani meni ja minulle jäi vain muistot ja ikuinen ikävä.

mimmu