Löysin poikani Timon kuolleena kotoaan, mikä sillä hetkellä oli järkytys, mutta se rauhallinen ilme ja rento kroppa tuovat lohtua. Pitkään joi, vaikka yritti auttaa, eipä apua tarvinnut, vaan kaikki oli hänen omasta mielestään hyvin. Kuitenkin huomasin, ettei mikään muu kuin alkoholi oikein maistunut, vaikka mitä ruokaa oli tarjolla. Halusi kuitenkin joka viikonloppu mökille mukaan, koska elämänhallinta oli täysin pielessä. Siellä oli tekemistä sekä me vanhemmat seurana. Kaveripiiriä ei enää ollut, joiden kanssa viettää aikaa. Ehkä muuten olisi työharjoittelun saanut hoidettua, mutta mursi humalassa jalkansa, jonka jälkeen vetäytyi kuoreensa. Vein ja hain työharjoittelupaikasta, jotta päivärytmi olisi pysynyt. En pystynyt silti auttamaan/ tukemaan, että olisi saanut elämän takaisin hallintaansa. Surutyötä teen edelleen, kun tämä tapahtui tänä syksynä. Kun poliisi tuli ja soitti ruumisauton, häpesin ja pyysin viemään Timon takaovesta, ettei koko pihapiiri näe tapahtumaa. Asunnon kunto oli ihan hirveä, mikä osaltaan pahensi omaa olotilaa. Näinkö sä Timo oot halunnut asua. Kaipaan silti sua, poikani.
Äiti