Isäni kuoli alkoholin suureen käyttöön vuonna 2012, ja minä, tytär, rakas ystäväni ja serkkuni löysimme isäni kuolleena omasta kodistaan. Se oli aikas kova paikka minulle ja hänen äidilleen, isälleen, siskoilleen ja muille sukulaisille.
Itse löydön jälkeen olin menossa heti omaan teatteriesitykseen. Teatteri, näytteleminen, ja teatterilaisten tuki oli korvaamattoman tärkeää. Ja itse näytteleminen jotenkin sai hetkeksi ajatukset muualle.
Mutta isään; isä on ollut aika nuoresta asti alkoholisti muutamaa vuotta lukuun ottamatta välistä. Mutta koen kuitenkin että minulla oli hyvä lapsuus ja isää rakastin ja rakastin yli kaiken. Isä oli syvästi välillä masentunut, hänellä ei ollut helppoa lapsuutta, joten ymmärrän hyvin isää ja miksi hän joi. Hän halusi helpottaa oloaan, mutta se ei vaan mene niin.
Haluaisin monen kuukauden pakkohoidon ja hyvän terapian alkoholisteille ja huumeiden käyttäjille. Jos sellainen olisi, niin olisi vielä isäni täällä, niin uskoisin. Isälle terveiset sinne taivaaseen <3
sudenkorento1981