Vanha luukun ovi kuluneessa keltaisessa kiviseinässä.

Äiti

Hautajaisissa pappi puhui kauniita sanoja, mutta jälkeenpäin mietin kenestä sanat lausuttiin: totta puhuen en tunnistanut niistä äitiäni.
Jaa

Äitini oli raittiina ollessaan hyvä tyyppi. Kuningas alkoholin astuessa yhä vahvempaan rooliin hänen arjessaan, lähti kaikki arjen palaset luisumaan. Kuitenkin tärkeintä hänelle oli aina hoitaa työnsä hyvin – vauhtia työpäivään otettiin kuitenkin usein pullon suusta.

Vuosien saatossa äitini sairastui syöpään. Syövän hoito ensimmäisellä kerralla onnistui mutta uusimisen jälkeen ei enää kyetty äitiäni pelastamaan. Hoito viivästyi, koska viina vei enemmän kuin oma terveys. Menetin äitini alkoholin vahvalla avustuksella ollessani 21 vuotias. Yhdessä mummoni kanssa saattohoisimme äitini hänen toiveensa mukaan kotona. Hautajaisissa pappi puhui kauniita sanoja, mutta jälkeenpäin mietin kenestä sanat lausuttiin: totta puhuen en tunnistanut niistä äitiäni. Äidilläni oli ikäänkuin kaksi eri persoonaa; se joka joi ja käyttäytyi todella asiattomasti sekä se normaali, tavallinen äiti.

Alkoholi vei minulta äitini, jota olisin vielä tarvinnut monta vuotta. Nyt hänen muistonsa elää. Vuosikausia puhuin siitä, kuinka menetin äitini syövälle. Mutta todellisuudessa menetys oli alkoholismille ja osaltaan jo kauan ennen hänen elämänliekkinsä sammumista. Sen ymmärtäminen on tuonut myös helpotusta: saan olla vihainen kahdelle viholliselle.

Päihdekuolemasta on vaiettu perheessämme ja lähipiirissämme. Samalla lausahdus ”kuolleista ei saa puhua pahaa” on elänyt vahvana. Mutta saako edesmenneen elämästä kertoa totuuden? Että loppuviimein suhde viinaan oli vahvempi, kuin suhde elämään.