Voi miksi. Lähdöstäsi on kulunut nyt 13vuotta ja 4kuukautta ja ajattelen sinua vähintään viikoittain. Ymmärrän, että asiat menivät sekaviksi eikä lähtösi ollut tietoinen, mutta on vaikea elää sen kanssa, että vahinko tapahtui. Maailman kauhein vahinko.. Kunpa olisin tehnyt enemmän, kunpa olisin sanonut enemmän, kumpa olisit tiennyt arvosi ja kumpa lapsesi voisivat hyvin ja olisivat onnellisia, rakkauden täyttämiä. Rakastaen, kaivaten ja ikuisesti sinua muistaen.. ”Pikkusiskosi”.