Kun Sinusta tuli Ystäväni, olit 27-vuotias. Muistan Sinun aina sanoneen, ettet tule näkemään 40-vuotissynttäreitäsi, vaan juot itsesi hengiltä ennen sitä. Meni siihen hieman pidempään: kuolit kesällä 2018 46-vuotiaana. Olit ihan paras Ystävä, paljon parempi kuin itse olin. Olit kiltti, hauska, sydämellinen. Olit se, jolle saattoi aina soittaa, ja jonka luokse oli aina tervetullut kahville tai muuten vain, koska tahansa. Moni ihminen rakasti ja välitti, yritti auttaa. Kukaan meistä ei osannut tai uskaltanut kysyä Sinulta, MIKSI sinä haluat juoda itsesi hengiltä. Tänä pyhäinpäivänä muistelen Sinua Rakas Ystävä. Vaikka tieto kuolemastasi ei ollut yllätys, ei se poista surua. Kuulen välillä korvissani naurusi. Joissain tilanteissa kuulen äänesi ja mitä sanoisit. Olen ollut monta kertaa lähellä soittaa, että nauretaan yhdessä tämäkin asia pois. Kuolinuutisen saatuani meinasin soittaa sinulle että taivastellaan yhdessä tämä sinun kuolemakin. Kun tänä pyhäinpäivänä muistelen sinua, tiedän että nauraisit koko tälle ajatukselle omaan tyyliisi ja sanoisit v****. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi – Kaipaan sinua, ystäväni Jarmo.