Äärettömän ikävä pikkuveljeä, joka menehtyi kesäkuussa 2018. Maailman paras eno lapsilleni. Suru ja epäusko ovat läsnä joka päivä. Kun minulle tultiin kesäkuisena aamuna tuomaan suruviesti, mielen valtasi vain yksi ajatus: ”nytkö se päivä koitti, onneksi ehdittiin halaamaan vielä yhden kerran”. Olin yllättynyt kuinka moni otti osaa ja lähetti kukkia. Äärettömän pahalta tuntui myös joidenkin ihmisten mielipiteet, joiden mukaan veljeni oli ansainnut kuolemansa. Minä ja perheeni kuitenkin näiden kuluneiden kuukausien aikana olemme oppineet olemaan välittämästä niistä mielipiteistä. Vilski oli minun veljeni, lasteni eno ja vanhempieni poika, joten oikeus suruun ja ikävään on yhtä sallittua meillä kuin kaikilla muillakin ihmisillä!
Rakas veli, mä vielä tänne jään. Odota minua siellä, minne me kaikki vielä matkataan. Kun saavun, tule minua vastaan.