Kauniina nauhana vuosien päivät, jokainen helminä muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis, helmis’t en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
Yht’ äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
Muistot kauniit voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet ei tuo sinua takaisin, vaikka hetkellisesti sitä toivonkin.
Katseesi talon pienessä ikkunassa, on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen, kun pyyhin silmäkulmasta kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta, ympärilläsi sateenkaarenvaltakunta.