Olit aivan ihan persoona, muistan kun sovittiin että lähdetään yhtä aikaa katkohoitoon ja lopetetaan yhdessä. Pelkäsit niin kovasti mitä muut ajattelee, kun et enää jaksanut sitä elämää. Odotin sinua katkolla sinua ei näkymyt, lähdin kuntoutukseen jossa ehdin olla vähän yli kuukauden ja kuulin lähdöstäsi. Niin väärin, että ne ketkä meistä ovat hyväsydämisimpiä ja haluavat toipua riistetään meiltä. On se maailma epäreilu. Välillä tuntuu väärältä, että minä selvisin ja sinä et. Voi kun olisit tullut hoitoon kanssani, oltaisiin molemmat nyt elämässä putsia elämää. Sinua ikävöiden ja muistaen. -Jonna