Ei auttanut ystävällisyys, ei raivo –
viina-astia oli kuin tyhjentymätön kaivo.
Selvien kausien jälkeen pullo taas aukesi.
Lupaukset, suunnitelmat alkoholiin liukeni.
Toivoin, vaikka näin: on se turhaa,
juoden ystävä itseään tuhoaa, aivosolujaan murhaa.
Ennenaikainen lähtö hänelle eteen tuli –
yksin asunnossaan hän elämästään suli.