Rakas sisko, et tainnut lopultakaan uskoa, että olit minulle tärkeä. Olit kuitenkin, kelpasit minulle itsenäsi, mutta minä en sinulle. En osannut tulla vastaan tavalla, johon olisit voinut tarttua. Tunnevammainen kait minäkin. Voitko antaa anteeksi vai nauratko ilkeästi, niin kuin viimeisen kerran
kun kolkutin suljetun ovesi takana. Mikään siinä ei loukkaa, kokemastasi tuskasta ja rakkaudettomuudesta en vain tahdo päästä yli. Olisit ollut enemmän rakkauden arvoinen,sinä urhea❤