Te jaoitte elämän, arjen, pienet hetket ja suuret surut. Kukaan ei voinu ymmärtää meiän elämää, maailmaa tai tuskaa mikä täytti sydämen. Lopulta yksitellen teitä lähti, se oli enää arpapeliä kenen vuoro seuraavaksi. Lopulta mä päätin, mä yritän toiseen suuntaan. Edelleen silti teitä lähtee yksitellen paikkaan parempaan ja täällä mä henkään itku silmäs, et toivottavasti teillä on nyt sentään helpompi olla. Ei menneisyyden ihmiset ikinä unohdu, kaikki on niin tärkeitä ja loppuun saakka muistoissa. Jokainen kuolema on liikaa. Sitähän sanotaan, parhaat lähtee ekana… Ja sen kyllä huomaa. Joku päivä me kaikki kuitenki vielä tavataan.