Minulla ja äidin veljellä eli enollani oli ikäeroa vain kolme vuotta. Vietin paljon aikaa hänen kanssaan mummulassa Tampereella. Sain enoltani käyttööni kaikkia kivoja poikien vaatteita, Tapparatakin, mailan ja hokkarit. Ihailin häntä ja halusin olla samanlainen. Juha-eno oli valkotukkainen, urheilullinen, rohkea teini, jolla oli Soliferin mopo ja paljon kavereita. Myöhemmin tajusin, että hän oli Tammelan kovis, pikkurikollinen, tarkkislainen ja minulle silti aina suojeleva isoveli.
Hän jätti koulut kesken ja teki pikkurikoksia, ei pysynyt paikoillaan. Rikokset alkoivat liittyä huumeisiin ja huumekauppaan. En enää juurikaan nähnyt häntä. Jossain vaiheessa häntä ammuttiin päähän velanperinnän yhteydessä. Hänet leikattiin, hän jäi henkiin mutta jokin muuttui lopullisesti. Hän muuttui apaattiseksi enkä nähnyt häntä tuon tapahtuman jälkeen. Hän menehtyi tulipalossa vain 30-vuotiaana. Kuvassa olemme Huvikummussa. Muistot elävät ikuisesti.
Inari