Iso ikävä jäi, kun kuolit 40-vuotiaana. Opetit minut vihaamaan päihteitä ja samalla minusta kasvoi rikkinäinen nuori ja aikuinen. Silti olit ja olet minulle rakas.
Jos voisin, lukisin tämän runon sinulle:
Me lähdemme tästä elämästä
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet,
sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisemaan toisten teitä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.
– Martti Lindqvist