”Keinutan, kuuntelen
Sut suojaan peittelen
Keinutan, myöhä on
Jo kuulen aallokon
Yötä vasten vaikka lähdet
Jatka vain vaikka on
Se suuri suunnaton
Kohti valkeata rantaa
Laivaan mun laulujen
Sä kuljet tietäen
Ettet pelkää enempää
Siel on monta kynttilää
Ja viimein sun matkaan
Ei pääse saattajatkaan
Ethän pelkää pimeää
Siel on monta kynttilää
Nuku vain jos väsyttää
Vielä valvon vierellä”
Prinsessalle
Johanna Kurkela