Iso veljeni on poissa. Rauha hänen sielulleen. Viimeiset 7-vuotta etäännyimme toisistamme. Meillä oli ristiriidat, oli pakko rajata, vaikka kuinka sattui. Toivoin hänelle rauhaa elämässään. Toivoin myös, että vielä me kohdataan sisarena ja veljenä. Paljon meillä kesken jäi.
Otan hänestä muiston, missä hän on vielä nuori mies, veli, jota katsoin ylöspäin, joka suojasi, opasti, tiesi paljon ja myös hassutteli. Painan muiston rintaani vasten ja lähetän syvimmät osanottoni hänen lapsilleen ja muille läheisille.
’Suru on se miten me muistamme ilon. Tummien puitten välistä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet.’
Hiskille: ’Minne meri ja taivas kantaa, minne aalto ja tuuli käy, siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo.’